Luuanalyysin tuloksia Kangasniemen Suurolasta ja kirkonseudulta

Muistojen ja tarinoiden Kangasniemi -projekti järjesti kesällä 2016 yleisö- ja koululaiskaivauksen Suurolan Leskelän kivikautisella asuinpaikalla ja kesällä 2017 kirkon edustalla, isonvihan aikaisen taistelun muistokiven ympäristössä. Luututkimukseen erikoistunut FT Kristiina Mannermaa Helsingin yliopistosta on analysoinut molempien kaivausten palaneen luuaineiston, joka oletettavasti on peräisin ruoanlaitosta tai muista nuotioon päätyneistä lihanpaloista.

Leskelän noin 9000 vuotta vanhalta kivikautiselta asuinpaikalta löytyi kaivauksissa hyvin vähän palanutta luuta: yhteensä 15 pientä fragmenttia. Pelloilla tehdyssä pintapoiminnassa löydettiin yhteensä kahdeksan pientä luunpalaa. Luiden yhteispaino oli 6,17 grammaa. Peltolöydöt pystyttiin tunnistamaan nisäkkäälle kuuluviksi ja joukossa on myös yksi leukaluun palanen. Nisäkkään lajia ei kuitenkaan pystytty tunnistamaan. Kaivausalueelta löydetyistä luista valtaosa tunnistettiin nisäkkäälle kuuluviksi, mutta suurimmasta osasta tarkempaa lajia ei voitu tunnistaa. Yksi kappale on mahdollisesti peräisin suurikokoisen nisäkkään, kuten esimerkiksi hirven, lantiosta. Kaksi pienempää palaneen luun kappaletta on todennäköisesti peräisin majavan kallosta (Mannermaa 2017b). Jo varhaisella kivikaudella majava oli hirven ohella merkittävä riistaeläin, ja majavan luut ovatkin yleisimpiä eläinluulöytöjä kivikautisilta asuinpaikoilta. Majavasta on voitu hyödyntää lihan ja turkisten lisäksi myös yläleukaa, sillä talttamaiset hampaat sopivat työkaluiksi sellaisenaan. Majavan erittämää voimakkaan hajuista haustetta on myöhemmin käytetty sekä hajusteena että lääkkeenä (Ukkonen & Mannermaa 2017: 55, 60-62).

Kirkonseudun tutkimuksissa löydettiin 49 palanutta luunpalaa, joiden yhteispaino on 10,1 grammaa. Kaikki palat kuuluvat nisäkkäälle, mutta tarkempaa lajia ei voitu yhdestäkään palasta tunnistaa. Joukossa oli kuitenkin kaksi kylkiluun kappaletta, joiden Mannermaa arvioi kuuluvan suurelle nisäkkäälle (Mannermaa 2017a). Kirkonseudun tutkimuspaikan korkeus on sopiva varhaisen kivikauden asutukselle, mutta kaivauspaikan aineisto oli erittäin sekoittunutta. Luut voivat siten olla yhtä hyvin kivikautisen aterian kuin 1800-luvun ruoanlaiton jäänteitä. Toiveena oli, että luuanalyysi olisi paljastanut tiettyyn aikakauteen kuuluvia eläinlajeja, jolloin luiden alkuperää olisi voinut pohtia tarkemmin. – UM

Pieni palanut luunpala Kangasniemen Leskelän kivikautiselta asuinpaikalta. Kuva: Ulla Moilanen.

Majava oli kivikauden merkittävin riistaeläin, ja ainoat tunnistetut luut Leskelän kivikautiselta asuinpaikalta kuuluvat todennäköisesti juuri majavalle. Kuva: laikolosse/Flickr (CC BY-NC 2.0).

Luuanalyysiraportit voi ladata seuraavista linkeistä:

Mannermaa, K. 2017a. Luuanalyysi: Kangasniemi kirkonseutu.

Mannermaa, K. 2017b. Luuanalyysi: Kangasniemi Leskelä KM 40994.

Muut lähteet:

Ukkonen, P. & Mannermaa, K. 2017. Jääkauden jälkeläiset. Suomen lintujen ja nisäkkäiden varhainen historia. Museoviraston julkaisuja 8, Helsinki.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s