Teksti: Ulla Moilanen
Muistojen ja tarinoiden Kangasniemi -projekti järjesti yhteistyössä Kangasniemen kunnan kanssa metallinilmaisinharrastajille suunnatun seminaarin. Lauantaina 4.11.2017 Kangasniemen kunnanhallituksen kokoushuone täyttyi metallinetsijöistä, jotka tulivat kuulemaan harrastukseen liittyvistä erilaisista asioista sekä verkostoitumaan ja valmistautumaan keväällä tapahtuvaan metallinilmaisinkartoitukseen. Kahvitarjoilun ohessa kuultiin kolme esitelmää, joiden lisäksi ehditiin hieman jutustella ja tutustua erilaisiin löytöihin.
Päivän aloitti arkeologi Ulla Moilanen, joka käsitteli metallinetsintään vaikuttavaa lainsäädätöä, löytökontekstin merkitystä ja eri metallien säilyttämistä ja käsittelyä. Esitelmässä puhuttiin muun muassa niistä vaaroista, joita varomaton ja liian innokas kaivaminen voi aiheuttaa esimerkiksi rautakautisen haudan tai keskiaikaisen kylänpaikan kohdalla. Keskittyminen pelkästään esineisiin voi hävittää esimerkiksi maaperästä mikroskooppisin menetelmin saatavaa tietoa, joka voisi kertoa ihmistoiminnasta tai ympäristöstä menneisyydessä. Myös esineiden kotikonservointia kannattaa välttää, sillä metalliesineiden pinnassa voi olla vaikeasti havaittavia jäänteitä vaikkapa turkiksista, tai rahoissa kukkaroista.
Suomen metallinetsijät ry:n puheenjohtaja Lasse Nyman tarjosi erinomaisessa puheenvuorossaan konkreettisia esimerkkejä siitä, miten eri tavoilla metallinetsijöiden ja arkeologien välinen yhteistyö käytännössä sujuu. Yhteistyöprojekteja voi olla monenlaisia ja ne voivat olla joko arkeologi- tai metallinetsijävetoisia. Nyman muistutti, että esimerkiksi löydöistä tiedottamisesta (kuka tiedottaa, missä ja milloin) pitäisi sopia aina projektin alussa. Hän kehotti sekä metallinetsijöitä että arkeologeja miettimään sitä, mikä on mielekästä yhteistyötä ja miten kumpikin osapuoli voi parhaalla tavalla järkeistää tekemäänsä työtä.
Lasse Nyman puhui Kangasniemellä metallinetsijöiden ja arkeologien välisestä yhteistyöstä. Kuva: Sonja Söderling.
Ninni Närväinen kertoo Kangasniemen historiasta metallinetsijöiden tapahtumassa. Kuva: Ulla Moilanen.
Lopuksi arkeologi Ninni Närväinen puhui Etelä-Savon ja Kangasniemen historiasta, keskittyen rautakauteen ja keskiaikaan. Kangasniemeltä tunnetaan vain muutamia rautakautisia irtolöytöjä, vaikka se sijaitsee runsaslöytöisten Sysmän ja Mikkelin välisellä alueella. Johtuuko löytöjen vähäinen määrä siitä, että seutu on ollut erämaa-aluetta, jossa ei ole ollut juurikaan ihmisiä vai siitä, että alueella ei ole tehty yhtä paljon tutkimuksia kuin ympäristössä? Närväinen oli merkinnyt kartalle muutamia sopivia alueita, joilla rautakautta ja keskiaikaa voisi Kangasniemellä eri tekijöiden perusteella sijaita. Näiden alueiden kartoittamista suunnitellaan keväälle 2018. Kaikki seminaariin osallistuneet metallinetsijät pääsevät automaattisesti mukaan kartoitukseen.
Tilaisuudessa oli mukana myös Helsingin yliopiston arkeologian opiskelija Tanja Ranta, joka tekee kandidaatintutkielmaa metallinetsijöiden kouluttamisesta. Seminaarin osallistujat pääsivät mukaan tutkimukseen, ja Rannan kandidaatintutkielma tulee aikanaan saataville myös Kangasniemi-projektin sivulle.
Joutsan ja Kangasniemen rajaseudulta löytyneitä historiallisia veitsiä, alinna partaveitsi. Kuva: Ulla Moilanen.
Muistojen ja tarinoiden Kangasniemi −projekti 