Tutkimusmatkalla kansanrunousarkistossa

Toukokuun lopussa teimme ensimmäisen matkamme Suomen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistoon projektin tiimoilta. Kävimme läpi arkistoon kerättyä kansanperinnettä mm. Kangasniemen saariin, kiviin, järviin ja lähteisiin liittyen. Arkistosta löytyi myös kummitusjuttuja ja runsaasti tietoa pitäjän eri puolilla sijainneista pyhistä puista ja niille uhraamisesta. Tietoja tullaan hyödyntämään artikkeleissa, joita julkaistaan myös Muistojen ja tarinoiden Kangasniemi -projektin nettisivulla. Arkisto-aineston läpikäyminen jatkuu kesäkuun loppupuolella.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran aulaa. Kuva: Ulla Moilanen

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran aula. Kuva: Ulla Moilanen

Kansanrunousarkistosta löytyy mm. tarina Hokan Kerinkannanniemen keri-alkuisiin paikannimiin liittyen. Yhden tarinan mukaan Hokassa sijaitsevaa rantaa nimitettiin Kerinrannaksi, ja sen kerrottiin saaneen nimensä seuraavasti: Eräs paikkakunnan vakituinen kalanpyydyksien tekijä oli rannassa korjaamassa nuottaa. Hän oli kova kiroilemaan, ja niinpä vihtahousu kuulikin hänen kutsunsa. Piru tuli paikalle, mutta pysyi näkymättömänä. Illalla nuotan korjaaja oli lähdössä yöpuulle. Hän ei nähnyt mitään, mutta kuuli äänen sanovan: ”Kerinkö mä? Kerinkö mä?” Hetken oli hiljaista, ja sitten ääni sanoi taas: ”Kerinkö mä? Kerinkö mä?” Nuotan korjaaja kyllästyneenä totesi: ”No keri, keri.” Aamulla mies tuli jatkamaan töitään, mutta lähes koko nuotta keritty lankakeräksi rannalle. Vain pieni osa nuotasta oli jätetty koskemattomaksi. Näkymätön ääni ilmoitti: ”Noille en mahtanut mitään, ne on pahan akan iskostusta.” Tämä osa nuottaa oli tehty uskovaisen vaimon kehräämistä langoista. (SKS KRK, TK 68:8, 1961).

Täysin uniikista tarinasta ei ole kyse, sillä samasta kertomuksesta on olemassa useita kymmeniä toisintoja, suurin osa Etelä-Savosta ja pienempi osa Etelä-Pohjanmaalta. Tarinaa on yleensä kerrottu varoittavana esimerkkinä kiroilusta, ja nuottaa on tarinan eri versioissa joko keritty tai purettu. (Piispanen 2009: 174, 261). Kalastukseen liittyvä tarina ei järvirikkaassa Savossa olekaan kovin kaukaa haettu.  Kangasniemen tapauksessa tarinasta tekee mielenkiintoisen se, että paholaisen kerimä nuotta on yhdistetty paikannimeen. Maastossa peruskartalta löytyvät keri-alkuiset paikannimet liittyvät yleensä peltoihin ja saariin (Salmenkivi et al. 2006: 197, 206-207).

 

Lähteet:

Piispanen, S. 2009. Kansanomainen moraali. Tutkimus savolaisista ja pohjalaisista uskomustarinoista. Yliopistopaino, Helsinki.

Salmenkivi, M., Pulkkinen, R., Tuominen, H. 2006. Leksikaalisten ja syntaktisten nimenosien yleisyydestä ja levinneisyydestä peruskartan paikannimistössä. Virittäjä 2/2006: 190-228.

SKS KRK: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kansanrunousarkisto

 

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s