Kangasniemen Kyöpelinvuoret

Kangasniemellä on kaksi Kyöpelinvuorta: yksi Hankasalmen rajalla Kauppilan kylässä ja toinen Reinikkalan kaakkoispuolella. Pääsiäistraditioissa Kyöpelinvuori mielletään noitien asuinpaikaksi, mutta suomalaisessa kansanperinteessä vanhatpiiat on tuomittu asumaan kyöpelissä tai haudattavaksi sinne (Harva 1941; Vilppula 2004; Mallat 2007). Jos nainen vielä 25 vuoden ikäisenä on ollut naimattomana, hänen on sanottu olevan ”Kyöpelin kynnyksellä”. Ellei sulhasta pian löytynyt, oli edessä matka Kyöpeliin. Matkalla on pitänyt kiskoa soiden yli risuäestä, jonka päällä on istunut tusina vanhojapoikia, vaikka toisinaan vanhatpojat ovatkin toimineet vetäjinä. Lopuksi on pitänyt kiivetä jyrkkää ja liukasta vuorenrinnettä rautapata tai hiekkasäkki selässä. (Vilppula 2004). Kyöpelinvuoriin liittyvät assosiaatiot eivät kuitenkaan ole yksinomaan negatiivisia, sillä ne ovat olleet myös kunniallisesti eläneiden naimattomien naisten turvapaikkoja (Mallat 2007). Varhaisissa sanomalehtien seuranhakuilmoituksissa asiaan saatettiin viitata humoristisesti: ”Pojat kuulkaas! Eiköhän löytyisi vielä neljää nuorta poikaa, jotka pelastaisi 4 tyttöä kyöpelinvuoren rinteeltä.” (Työmies 8.10.1909, nro 232).

Peruskartalta löytyvät Kyöpeli-alkuiset paikannimet.

Peruskartalta löytyvät Kyöpeli-alkuiset paikannimet.

Kauppilan kylän Kyöpelinvuori sijoittuu punaisella piirretyn ympyrän sisään Gustav von Beckerin 1844-1848 laatimassa pitäjänkartassa vuorta ei ole nimetty tai edes piirretty tarkasti kartalle (KA 3214 05 Ia)Gustaf von Beckerin laatimassa pitäjänkartassa 1844-1849 (KA 3214 05 Ia).

Kauppilan kylän Kyöpelinvuori sijoittuu punaisella piirretyn ympyrän sisään. Gustav von Beckerin 1844-1848 laatimassa pitäjänkartassa paikkaa ei ole nimetty tai edes hahmoteltu kartalle mäkenä. (KA 3214 05 Ia)

Kangasniemen eteläisempi Kyöpelinvuori on piirretty 1840-luvun pitäjänkarttaan erikseen nimeämättömänä mäkenä. Se sijoittuu Reinikkalan ja Ukonniemen kylien välisen rajan tuntumaan. On mahdollista, että mäeltä tai sen läheisyydestä löytyisi vanha rajamerkki. (KA 3213 08 Ia).

Kangasniemen eteläisempi Kyöpelinvuori on piirretty 1840-luvun pitäjänkarttaan erikseen nimeämättömänä mäkenä. Se sijoittuu Reinikkalan ja Ukonniemen kylien välisen rajan tuntumaan. On mahdollista, että mäeltä tai sen läheisyydestä löytyisi vanha rajamerkki. (KA 3213 08 Ia)

Tarina Kyöpelinvuoresta noitien kokoontumispaikkana on melko nuori. Euroopassa kehittyi 1400-luvulla ajatus noitasapatista, jota noidat kokoontuivat viettämään paholaisen kanssa vuorille tai kukkuloille (Nenonen 2006: 61-62). Suomeen uskomus noitasapatista on mahdollisesti rantautunut vasta 1600-luvun loppupuolella, jolloin myös noituusoikeudenkäynnit yleistyivät. Suomessa, kuten muissakin pohjoismaissa, iso osa noituudesta tuomituista oli kuitenkin miehiä.

Paikannimenä Kyöpelinvuori on suhteellisen yleinen, eikä niihin yleensä liity paikallisia noitauskomuksia. Nykysuomen etymologinen sanakirja selittää kyöpeli-sanan alkuperäksi varhaisskandinaavisen sanan köbel, joka on samaa juurta kuin saksan tonttua tai vuorenpeikkoa merkitsevä Kobold. Suomen kirjakielessä kyöpeli on ollut käytössä jo Agricolasta alkaen (Häkkinen 2007: 538), ja sanan alkuperäinen merkitys on ollut aave, kummitus, haltia, velho, paholainen tai piru. Siten Kyöpelinvuorta voi pitää synonyymina Pirunvuorelle (Vilppula 2004; Mallat 2007). Yleisimmin Kyöpeli esiintyykin maankohoumien nimenä, joten nimen merkityksen voi liittää maaston topografiaan (Mallat 1993; 2007). Jyrkät, korkeat ja louhikkoiset mäet on luonnostaan voitu yhdistää paholaisiin tai muihin myyttisiin hahmoihin, kuten hiisiin. Kangasniemen eteläisemmältä Kyöpelinvuorelta onkin matkaa Hiisilammille vain noin kilometri linnuntietä.

Oletko käynyt Kangasniemen Kyöpelinvuorilla? Miltä paikalla näytti ja mitä teit? Onko pääsiäisenviettoosi liittynyt käynti jollakin tietyllä luontokohteella? Kommentoi sivun alalaidassa tai tästä linkistä löytyvälllä lomakkeella.

Huhtikuussa 2015 Kangasniemen eteläisemmällä Kyöpelinvuorella näytti tältä: (Galleria kuvateksteineen avautuu kuvia klikkaamalla. Kuvat: Ulla Moilanen)

Lähteet:

Harva, Uno 1941. Kyöpelinvuori ja Konnunsuo. Kotiseutu 1941: 148-156.

Häkkinen, Kaisa 2007. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva.

Kansallisarkiston digitoitu kartta-aineisto: http://digi.narc.fi

Mallat, Kaija. 1993. Kyöpelinvuoret. Sananjalka : Suomen kielen seuran vuosikirja, vol. 35 (1993): 73-78.

Mallat, Kaija 2007. Naiset rajalla. Kyöpeli, Nainen, Naara(s), Neitsyt, Morsian, Akka ja Ämmä Suomen paikannimissä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1122. Helsinki.

Nenonen, Marko 2006. Noitavainot Euroopassa – Myytin synty. Atena, Jyväskylä.

Vilppula, Matti 2004. Matkalla Kyöpeliin. Länsimäki, M. & Suni, H. (toim.) Ikkunoita kielen maailmaan. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 130: 106-107.

Advertisements

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s