Puulansalmen kuppikivet

Kuppikivenmäen ja Rovastinsolan kuppikivet sijaitsevat Puulansalmen pohjoisrannalla, noin 700 metrin päässä toisistaan. Ensiksi mainitussa on kolme, jälkimmäisessä yhdeksän kuppia. Molemmat kivet ovat noin 80 cm korkeita maakiviä, joiden tasaiseen pintaan kupit on kaiverrettu.

Molempiin kiviin liittyy perimätietoa 1800-luvulla tapahtuneesta uhraamisesta. Vuonna 1859 on kirjattu ylös maininta, jonka mukaan Istrualan kylässä koitettiin taikuuden avulla parantua vaivoista, ja että ainakin vanhat ihmiset uhrasivat pitämyspuiden juurilla ja Puulansalmen uhrikivillä (Lindqvist 1990: 16-17). Uuden Suomettaren 23.5.1881 ilmestyneessä numerossa kerrottiin Kangasniemen Puulansalmella olevasta kivestä, jossa on yhdeksän reikää, ja johon taikauskoiset uhraavat eri lajia vuoden saalista. Antero Manninen (1953: 89) kertoo Kangasniemen historiassa uhraamisesta seuraavaa: ”Kun ruis joutui, valutettiin kuppeihin ruishuttua. Myös uhrattiin keitettyjä kaloja ensimmäisestä kalansaaliista ja lehmän poikimisen jälkeen juustomaitoa. Näin uskottiin kalanpyynnin ja karjanhoidon menestyvän.”

Etenkin Hämeessä ja Lounais-Suomessa kuppikivet liittyvät rautakautiseen asutukseen ja ne sijaitsevat kalmistojen ja viljelysmaiden lähistöllä. Osa kuppikivistä on näilläkin alueilla kuitenkin tehty mahdollisesti vasta keskiajalla, eikä kuppeihin myöhemmin tapahtunut uhraaminen välttämättä kerro kivien alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Kuppikivien ajoittaminen on myös ongelmallista. Kangasniemen seutua on pidetty rautakaudella ja keskiajalla hämäläisten nautinta-alueeseen kuuluneena erämaana, jossa ei ollut pysyvää asutusta. On esitetty, että Puulansalmen kuppikivien ikä olisi rautakautta huomattavasti nuorempi, ja että ne olisi tehty vasta historiallisella ajalla (Ruohonen 2005: 256). Muualla Suomessa kuppeja tiedetään tehdyn vielä aivan viime aikoina lasten leikkien yhteydessä, minkä lisäksi osa kuppikivistä voikin olla luonnon muovaamia (Miettinen 1997).

Projektin tarkoituksena on hankkia lisätietoa Puulansalmen kuppikiven historiasta ja käytöstä, ja tarkastella niiden synty- tai tekotapaa. Kuppikivien ympäristöjä olisi kenties mahdollista tutkia kemiallisilla analyyseillä, jolloin maaperään aikojen saatossa imeytyneet aineet voitaisiin tunnistaa (Halinen 2006: 4). Näin saataisiin lisätieoa kivillä harjoitetuista rituaaleista. Kävijöiden uusien tarinoiden avulla voidaan puolestaan tutkia paikkojen ja kohteiden merkityksien muuttumista.

Puulansalmen kuppikivien tarina jatkuu, ja tietoja niistä täydennetään tälle sivulle projektin kuluessa. Sillä välin voit kertoa, oletko käynyt Savon kuppikivillä tai kuullut niihin liittyviä tarinoita? Mitä ajatuksia kivillä vierailu herätti? Kerro tässä.

Kuva: Elisa Kuitunen.

Puulansalmen Kuppikivenmäen kuppikivi. Kuva: Elisa Kuitunen.

Lähteet:

Halinen, P. 2006. Maaperänäytteitä seidan juurelta. Muinaistutkija 2/2006: 2-6.

Lindqvist, A. 1990. Yleiskuvaus. Unnukkalan perinne. Kangasniemen kansalaisopiston kurssin ”Tunne kotikyläsi – tallenna tieto” ryhmätyö: 9-22. Kangasniemen mainospaino Oy.

Manninen, A. 1953. Kangasniemen historia I. Pieksämäki.

Miettinen, T. 1997. Ovatko kuoppa/kuppikivet uhrikiviä? Muinaistutkija 3/1997: 19-22.

Ruohonen, J. 2005. Saariin ja metsiin haudatut. Historiallisen ajan hautapaikkoja Kangasniemellä. Immonen, V. & Haimila, M. (toim.) Mustaa valkoisella. Ystäväkirja arkeologian lehtori Kristiina Korkeakoski-Väisäselle. Turun yliopisto, arkeologia. Vantaa: 256-269.

Uusi Suometar 23.5.1881. DIGI – Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.

Advertisements

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s