Karhunpääsaarien uhripuut

Uudessa Suomettaressa kerrottiin 23.5.1881 Kangasniemen Ohensalon Karhunpääsaaresta, jossa melkein sen keskipaikkeilla sijaitsi neljä syltä (noin kahdeksan metriä) korkea kuiva ”hongan känttyrä”. Kelon kylkeen oli lyöty noin sylen (kahden metrin) korkeuteen kaksi kyynärän pituista (noin 60 cm) rautanaulaa, joista toisesta roikkui karhun pääkallo ja toisesta leukaluu. Aiemmin nauloja oli artikkelin mukaan ollut viisi. Puun ympäristöä oli ilmeisesti kaivettu, sillä samassa uutisessa kerrottiin maasta löytyneen kesällä 1878 runsaasti pääkalloja ja leukaluita vielä hyvinkin syvältä. Puun juurelle oli asetettu iso laakakivi sekä useampia pienempiä, pyöreitä kiviä. Samassa artikkelissa kerrottiin, että myös Kangasniemen Lääminkijärvessä sijaitsevassa Karhupääsaaressa oli puun kylkeen naulattu karhun kalloja, ja että puu oli vielä 20 vuotta aiemmin ollut pystyssä. Mistä karhunpäähongissa oikein oli kyse?

Karhunmetsästys on perinteisesti sisältänyt runsaasti symboliikkaa ja erilaisia rituaaleja. Pyyntiin valmistautumisessa noudatettiin vakiintuneita tapoja ja toimenpiteitä, samoin karhun kaadossa sekä sitä seuranneissa peijaisissa. Rituaaleihin kuului olennaisesti myös karhun lepyttäminen ja sen sielun palauttaminen taivaalliseen alkukotiin, mikä käytännössä tapahtui luiden viemisellä luontoon ja kallojen ripustamisella niin sanottuihin kallohonkiin. Tapahtumassa oli usein mukana nuori neito, joka symbolisesti kuvasti karhun morsianta. (Haavio 1967; Ilvesviita 2005; Pentikäinen 2005).

Karhunkaatoon liittyvät perinteet voivat ainakin osittain olla vanhaa perua, sillä samantapaisia traditioita löytyy monien pohjoisten luonnonkansojen keskuudesta. Onkin mielenkiintoista, että kallohonkiin liittyvät rituaalit ovat olleet käytössä vielä 1800-luvulla. Kangasniemen Ohensalon edustalla sijaitseva Karhunpäänsaari on nykyisin merkitty muinaisjäännösrekisteriin mahdollisena muinaisjäännöksenä nimellä Ketvellahti Karhunpäänsaari. Paikkaa ei siis saa kaivaa, peittää tai muuttaa muinaismuistolain vastaisella tavalla.

Kallohonka

Henrik Laitisen piirros Ohensalon Karhunpääsaaresta kuvaa honkaa, jonka oksilla on karhun kalloja (Manninen 1953: 77). Rituaaliin liittyy todennäköisesti vanhaa mytologista symboliikkaa, mutta samalla sen uskottiin suojelevan karjaa karhun vihalta.

Juttua täydennetään myöhemmin.

Oletko käynyt Karhunpääsaarissa, tai kuullut niihin tai karhuihin liittyviä tarinoita? Oletko kuullut, että karhuja liikkuisi edelleen Kangasniemen ympäristössä? Kerro muistosi tai tarinasi tässä.

Lähteet:

Haavio, M. 1967. Suomalainen mytologia. WSOY, Porvoo

Ilvesviita, P. 2005. Paaluraudoista kotkansuojeluun. Lapin yliopistopaino, Rovaniemi.

Manninen, A. 1953. Kangasniemen historia I. Pieksämäki.

Pentikäinen, J. 2005. Karhun kannoilla: Metsänpitäjä ja mies. Etnika, Helsinki.

Uusi Suometar 23.5.1881. DIGI – Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.

Advertisements

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s